Teknologiateollisuuden työmarkkinaratkaisua saadaan vielä odottaa. Neuvotteluja uudesta sopimuksesta on käyty syyskuusta lähtien tuloksetta – ainakin toistaiseksi.
Valtakunnansovittelijan viime viikonloppuna antama sovintoesitys ei johtanut tulokseen ja viiden päivän työtaistelu alkoi 10. helmikuuta. Neuvotteluja on vauhditettu jo joulukuusta alkaen ensin lyhyemmillä ja sitten pitemmillä työtaisteluilla.
Teknologiateollisuuden työmarkkinaratkaisu on tärkeä, sillä sen katsotaan olevan päänavaaja, jota muiden alojen neuvottelut odottavat kuin päivää nousevaa. Tämä on myös syy siihen, että neuvottelusuma seisoo.
Mutta miksi näin? Syy on yksinkertaisesti Elinkeinoelämän keskusliitto EK:n erittäin tiukka palkkakoordinaatio, jossa kansainväliselle kilpailulle altis vientiala ja tässä tapauksessa teknologiateollisuus määrittelee palkankorotusten tason.
Muitakin työehtosopimuksia on jo päättynyt ja näissä sopimusneuvottelut ovat käynnissä. Palkankorotuksista päästään kuitenkin toden teolla neuvottelemaan vasta, kun päänavaus on syntynyt. Sopimuksia päättyy seuraavan kerran tämän kuun lopussa ja jos suma edelleen seisoo, se aiheuttaa suurella todennäköisyydellä lisää työtaisteluja.
Palkankorotuksista päästään kuitenkin toden teolla neuvottelemaan vasta, kun päänavaus on syntynyt.
Tämän neuvottelukierroksen mielenkiintoinen piirre on sopimusten eri päättymisajankohdat ja siitä seurannut erittäin pitkä neuvottelurupeama. Kun teknologiateollisuudessa neuvottelut alkoivat syyskuussa, naisvaltaisilla kunta- ja hyvinvointialoilla ne huipentuvat vasta vapun tienoilla sopimusten päättyessä.
Koko ajan on ollut selvää, että työntekijäpuoli tavoittelee nyt aiempia vuosia korkeampia palkankorotuksia menetetyn ostovoiman kompensoimiseksi. Muun muassa Veronmaksajain keskusliiton laskelmien mukaan keskituloisen palkansaajan nettopalkan ostovoima oli korkean inflaation jäljiltä vuonna 2023 yli kuusi prosenttia matalampi kuin vuonna 2020. Nyt haetaan tähän korjausta – ei vastausta tulevien vuosien inflaatioarvioihin.
Työmarkkinoilla tiedetään varsin hyvin, että koskaan ei ole sopivaa hetkeä kunnon palkankorotuksille. Joko on niin, että noususuhdanteessa ei saa heikentää kustannuskilpailukykyä tai sitten niin, että laskusuhdanteessa ei saa heikentää kustannuskilpailukykyä. Suomalaisen työnantajan asiat ovat kuin köyhän talon porsaalla, kun pitäisi maata tonkia: Joko on kärsä kipeä tai maa jäässä.
Maan hallitus on jo nyt toteuttanut useita elinkeinoelämän ja yrittäjäjärjestöjen toivomia lainsäädäntömuutoksia, joiden vaikutukset työlainsäädäntöön ja työmarkkinoiden sopimusjärjestelmään ovat suuria.
Hallitus on työelämää koskevan lainsäädännön lisäksi uudistanut sosiaaliturvaa muun muassa leikkaamalla työttömyysturvaa ja asumistukea. On luonnollista, että työntekijäpuoli hakee neuvotteluissa myös kompensaatiota irtisanomisten helpottamiselle ja työttömyysturvan leikkauksille.
Hallituksen tavoite julkisen talouden tasapainottamiseksi sekä kasvun ja työllisyyden lisäämiseksi on hyväksyttävä. Valituista keinoista emme ole samaa mieltä.
Ammattiyhdistysliikkeen tehtävä on puolustaa työntekijöiden oikeuksia, turvaa ja ostovoimaa ja myös puolustaa yhteiskunnan heikompiosaisia, jotka nyt ovat joutuneet talouden tasapainottamisen äänettömiksi maksumiehiksi ja -naisiksi.
Emme hyväksy työelämän lainsäädäntömuutosten tuomia heikennyksiä työntekijöiden palvelusuhteen ehtoihin emmekä yhteiskunnan heikompiosaisiin kohdistuvia leikkauksia. Kun samanaikaisesti yhteiskunnan parempiosaisille annetaan lisää hyvää, se ei ole oikeudenmukaista.
Ammattiyhdistysliikkeen tehtävä on puolustaa työntekijöiden oikeuksia, turvaa ja ostovoimaa ja myös puolustaa yhteiskunnan heikompiosaisia, jotka nyt ovat joutuneet talouden tasapainottamisen äänettömiksi maksumiehiksi ja -naisiksi.
Tämä hallitus lupasi tasapainottaa velanoton, satatuhatta uutta työpaikkaa, lisää vihreää siirtymää ja vahvistaa osaamista. Valitettavasti rakenneuudistukset ovat jääneet kovin vähäisiksi ja vihreää siirtymää kuvaava väri on korkeintaan hailakka. Mutta sakset ja leikkurit ovat viuhuneet, kun työntekijää on nopealla ja osin hutiloiden toimeenpannulla lainsäädännöllä laitettu kuriin.
Ja mitä on saatu aikaan? Suomi velkaantuu lisää, investoinnit laahaavat, uusia työpaikkoja ei synny ja työttömyys kasvaa. Työelämän ja sosiaaliturvan heikennyksiä on viety eteenpäin nopeasti heikolla valmistelulla ja puutteellisin vaikutusarvioinnein.
Hallitus on toteuttanut ideologiaansa, mutta talouden, tuottavuuden, työllisyyden ja vihreän siirtymän tavoitteet ovat siltä karanneet. Jälki on pahaa, emmekä vielä edes näe kaikkia seurauksia. Ne jätetään seuraavan hallituksen murheeksi.
Hallituksen piti olla ohjelmansa mukaisesti vahva ja välittävä hallitus. Jokainen voi kohdallaan arvioida, onko se sitä.
Antti Palola
Kirjoittaja on STTK:n puheenjohtaja.
Kirjoitus on julkaistu Verkkouutisissa 13.2.2025.
Patrizio Lainà | 12.2.2025