Risto Murron johtaman, lähinnä elinkeinoelämän edustajista koostuvan työryhmän tehtävänä oli etsiä Suomen talouskasvua vauhdittavia toimia. Pääministerille luovutetusta loppuraportista kuitenkin paljastuu, että työryhmän harkinta on pettänyt pahemman kerran ja talouskasvusta on viis veisattu.
Suomen talouskasvu on ollut heikkoa jo vuosikausia. Ongelma näkyy paitsi suoraan kansalaisten arjessa myös välillisesti julkisen talouden heikon tilanteen kautta. Hallituksen asettaman Kasvuriihi-hankkeen tehtävänä oli etsiä talouskasvua vauhdittavia keinoja.
Risto Murto kutsuttiin johtamaan keinoja etsivää työryhmää, johon hänen lisäkseen nimitettiin lähinnä elinkeinoelämää edustava joukko. Työryhmä luovutti loppuraporttinsa pääministerille viime viikolla. Raportti sisältää 41 ehdotusta talouskasvun vauhdittamiseksi. Vaikka ehdotuksissa on mukana hyödyllisiä toimia, kuten koulutustason nosto ja uuden lupaviranomaisen resursoinnista huolehtiminen, kiinnittyy huomio väistämättä raportin epäonnistuneisiin isompiin ehdotuksiin.
Verotoimenpiteistä paistaa ymmärtämättömyys talouden toiminnasta
Työryhmän toimenpiteiden suurimmat pettymykset ovat ehdotetut verotoimenpiteet. Raportissa ehdotetaan perintöveron poistamista, osinkoverouudistusta ja yhteisöveron ”kohdennettua” alennusta investointivähennyksen kautta. Lisäksi pienempänä verotoimena ehdotetaan esimerkiksi korkovähennysrajoitteiden poistamista yritysten infrastruktuurihankkeilta.
Talouskasvun kannalta ehdotukset ovat monella tapaa ongelmallisia. Perintöveron poistamisen talouskasvua vauhdittavasta vaikutuksesta ei juuri löydy näyttöä, vaan sitä on perinteisesti pidetty keskeisenä osana verojärjestelmää. Itse asiassa perintöveron korvaaminen luovutusvoittoverolla voisi hidastaa talouskasvua, koska luovutusvoittoveroon liittyy niin sanottu lukitusvaikutus. Omaisuutta ei siis hevin myydä, jolloin peritty omaisuus ei välttämättä ole kansantalouden näkökulmasta tuottavimmassa omistuksessa.
Perintöveron poistamisen talouskasvua vauhdittavasta vaikutuksesta ei juuri löydy näyttöä, vaan sitä on perinteisesti pidetty keskeisenä osana verojärjestelmää.
Listaamattomien yritysten osinkojen verotus on Suomessa laajalti puhuttava aihe. Aiempien selvitysten mukaan listaamattomien yritysten verotus on epäneutraalia ja voi siis käytännössä haitata kasvua. Tässä yhteydessä työryhmä ehdottaa osinkoverouudistusta. Valitettavasti työryhmän ehdotus ajaa varakkaimpien yritysten asemaa kansantalouden kustannuksella. Työryhmä ehdottaa huojennetun osingon 150 000 euron ylärajan poistamista ja aiemmissa selvityksissä keskeiseksi uudistamistarpeeksi nostetun tuottoprosentin jättämistä ennalleen.
Muutkaan työryhmän ehdottomat verotoimet eivät juuri näytä valoisammilta. Yhteisöverotuksen investointivähennyksen ehdottaminen vaikuttaa huonosti harkitulta nykyisessä tilanteessa, jossa käyttöön tulleen investointivähennyksen toiminnasta ei ole tietoa. Toisaalta korkovähennysrajoitteiden rajatussa poistamisessa tulee muistaa, että korkovähennysrajoitteita on alun perin säädetty verovälttelyn hillitsemiseksi.
Suomalainen osaaminen ja omistajuus jäivät vahvistamatta
Työryhmä kiinnittää huomiota suomalaisten osaamisen vahvistamiseen. Korkeakoulujen aloituspaikkojen pysyvä lisäys olisi tärkeä toimi Suomen talouskasvun tulevaisuuden kannalta. Samalla työryhmä kuitenkin ehdottaa kanditutkinnon vahvempaa asemaa työmarkkinoilla. On epäselvää, miksi. Linja edustaa viime aikoina tutuksi tullutta ajatusta, jossa myös tohtorintutkintoja tiivistetään osaamisen kasvattamiseksi. Osaamisen sijaan tällaisilla politiikkatoimilla kuitenkin kasvaa lähinnä tutkintojen määrä. On epäselvää, onko tämä todella sitä, mitä Suomi haluaa ja tarvitsee.
Osaamisen sijaan tällaisilla politiikkatoimilla kuitenkin kasvaa lähinnä tutkintojen määrä. On epäselvää, onko tämä todella sitä, mitä Suomi haluaa ja tarvitsee.
Toisaalta työryhmän raportissa korostuu suomalaiseen omistajuuteen liittyvä pohdinta. Raportissa todetaan suomalaisten yritysten kokevan rahoituskapeikkoja yli 10 miljoonan euron rahoituskierroksilla ja erityisesti lähestyttäessä 50–100 miljoonan rahoituksia. Työryhmä ehdottaa, että valtion sijoitustoiminnan painopistettä siirrettäisiin listatuista yrityksistä kohti ei-listattuja kasvuyrityksiä.
Käytännössä tämä tehtäisiin myymällä pörssiomistuksia ja siirtämällä siitä saadut tuotot Teollisuussijoituksen hallinnoitavaksi. Teollisuussijoituksen sijoitusmassan kasvattaminen voi olla erittäin hyödyllistä, mutta nyt valittu suunta on väärä. On epäselvää, miksi valtion tulisi myydä keskimäärin hyvin tuottavaa pörssiomaisuutta. Jos muiden sijoitusten tuotot ovat niin hyvät kuin työryhmä antaa ymmärtää, tulisi valtion etsiä muualta rahat näiden sijoitusten vahvistamiseksi.
Sen sijaan valtion pitäisi kehittää omistamista. Tällä hetkellä valtio on juuttunut äänettömäksi yhtiömieheksi, vaikka Suomi omistaa merkittäviä osuuksia Helsingin pörssin useammasta yrityksestä. Pörssin ja Suomen talouden viimeaikainen kehitys kuitenkin osoittaa, että tämä on ollut huono valinta eikä toimivalla johdolla ole ollut riittäviä kannusteita Suomelle hyvän yritystoiminnan edistämiseen.
Puolustusteollisuus ei voi olla talouskasvun kivijalka
Työryhmä nostaa loppuraportissa puolustusteollisuuden omaksi kokonaisuudekseen. Puolustusteollisuuden roolin korostaminen seuraa viimeaikaista trendiä, kun muun muassa lausuntokierroksella olevassa TKI-politiikan strategisia painopisteitä kartoittavassa dokumentissa kaksikäyttötuotteet ja puolustus on nostettu yhdeksi painopisteistä.
On selvää, että erityisesti nykyisessä maailmantilanteessa Suomen tulee kehittää puolustusteollisuuttaan. Toisaalta moni myöhemmin kuluttajille ja talouden kehitykselle tärkeäksi muodostunut teknologia on alun perin sotilaallisen käyttöön kehitettyä.
Siitäkin huolimatta puolustusteollisuuden nostaminen tulevaisuuden kasvun yhdeksi kivijalaksi on outoa. Erityisen epäilyttävää se on moraalisesti. Puolustuksen markkina on suuri, mutta niin on moni muukin markkina. Näköpiirissä ei ole syytä sille, miksi juuri tämä markkina on suomalaiselle yrityssektorille se, josta pitäisi päästä hyötymään.
Asiantuntijoita ei kuunneltu – tälläkään kertaa
Harkinnan pettämistä osoittaa myös asiantuntijoiden kuuntelemisen puute. Työryhmä keräsi ehdotuksia talouskasvua tukevista toimista avoimella kyselyllä. Näiden lisäksi työryhmä järjesti asiantuntijakuulemisia. Loppuraportin tietojen perusteella työryhmä on kuullut reilua 20 henkilöä, joista viisi edustaa tutkimusta. Sen sijaan esimerkiksi Microsoftia on kuultu kuuden eri henkilön voimin.
Työryhmän hankesivuilla olevat dokumentit paljastavat myös sen, että aidosti tutkimusta tuntevia kuultavia ei ole ehdotusten perusteella millään tavalla kuunneltu. Esimerkiksi professori Kaisa Kotakorpi nosti puheenvuorossaan esiin, että tärkeimpien verojen vaikutus taloudelliseen toimeliaisuuteen ei välttämättä ole niin suuri. Toisaalta valtiovarainministeriö suhtautui asiantuntijakuulemisessaan kriittisesti perintöveron korvaamiseen luovutusvoittoverolla, koska se ei riittäisi täyttämään perintöveron poistamisesta valtion talouteen jäävää merkittävää aukkoa.
Asiaa tuntevien asiantuntijoiden näkemysten huomiotta jättäminen ja raporttia leimaava vaikutusarvioiden puute sopivat hyvin osaksi kuluvalla hallituskaudella tutuksi tullutta mallia, jossa tärkeintä on ideologisesti päätettyjen toimien toteuttaminen. Tämä on siinä mielessä harmi, että Murron työryhmällä olisi ollut mahdollisuus avoimeen ja rakentavaan työhön Suomen paremman tulevaisuuden eteen. Nyt mahdollisuus jätettiin käyttämättä.
Tom-Henrik Sirviö
Kirjoittaja on STTK:n ekonomisti.