Helmikuun lopussa järjestetyssä YK:n luontokokouksessa sovittiin luontokadon hidastamisen ja estämisen kannalta olennaisista asioista.
Lohtua muuten niin synkkään maailmantilanteeseen toi äskettäin päättynyt YK:n luontokokous Roomassa. Kyseessä oli jatkokokous viime vuonna Kolumbiassa järjestettyyn COP16 biodiversiteettikokoukseen.
Pitkäksi venyneiden neuvottelujen päätteeksi kokous pääsi sopimukseen muutamasta luontokadon hidastamisen ja estämisen kannalta olennaisesta tekijästä.
Rahoitusarkkitehtuuri kuntoon ja seurantaa yhtenäistetään
Ensinnäkin päätös rahoitusarkkitehtuurin uudistamisesta oli merkittävä. Nykyinen rahoitusjärjestelmä arvioidaan ja sen tehokkuutta parannetaan. Kokouksessa oltiin samaa mieltä nykyisen väliaikaisen rahoitusmekanismin, Maailman ympäristörahaston (GEF) keskeisestä roolista kansainvälisten biodiversiteettitoimien tukemisessa. Tulevien luontokokousten tehtäväksi jää kuitenkin päättää, onko GEF riittävä rahoitusmekanismi sopimuksen toimeenpanemiseksi vai tarvitaanko uusia keinoja.
Rahoitukseen liittyen Roomassa sovittiin myös kehittyvien maiden luontotoimien tukemisesta. Tukea annetaan 20 miljardia dollaria tämän vuoden aikana. Myös Suomi rahoittaa köyhien maiden luontotoimia kehitystyömäärärahojen kautta.
Toinen merkittävä uudistus koskee raportoinnin ja seurannan parantamista. Sopimuksen osapuolet raportoivat työstään luontokadon pysäyttämiseksi jatkossa yhtenäisellä rakenteella ja yhteisin mittarein. Sopimuksessa mukana olevien maiden tulee antaa seuraava raporttinsa helmikuuhun 2026 mennessä. Kokouksen päätökset antavat tähän selkeän ohjeistuksen ja rakenteen.
Lisäksi sopimuksessa sovittiin luonnolle haitallisten tukien vähentämisestä. Ministeri Multalan mukaan se tarkoittaa, että kaikkien maiden, myös Suomen, pitää käydä läpi omat tukensa ja karsia haitallisia tukia.
Vaikka uudistukset voivat tuntua suhteellisen pieniltä, on kyseessä etenkin tässä globaalissa tilanteessa merkittävä edistysaskel, kun jotkut maat, USA etunenässä ovat irtaantumassa useista kansainvälisistä sopimuksista.
Talous ja luontokato
Luontokato on tullut suuren yleisön keskusteluun myöhemmin kuin ilmastonmuutos. Mielestäni luontokato on myös monella tavalla vaikeampi ongelma.
Siinä missä esimerkiksi teknologia, talous ja vaatimus energiaomavaraisuudesta vievät vihreää siirtymää eteenpäin, on luontokadon pysäyttämisessä vaikea löytää suoria taloudellisia ajureita. Tämä ei vähennä ongelman suuruutta, päinvastoin. Luontokato on eksistentiaalinen uhka ihmiskunnalle. Eikä ilmastonmuutos tule mielestäni pysähtymään luottamalla pelkästään markkinoiden näkymättömään käteen tai teknologiaan.
Myös luontokadon osalta toivoisi kehitystä, jossa yksittäisten maiden tai yritysten olisi nykyistä voimakkaammin kannattavaa itsekkäistä syistä toimia luontokadon pysäyttämiseksi. Siinä haaste markkinataloudelle.
Jaakko Haikonen
Kirjoittaja on STTK:n asiantuntija