Vuosi sitten Minna Canthin ja tasa-arvon päivänä kirjoitin teemoista, joiden uskoin Canthia vaivaavan, jos hän eläisi nyt. Kirjoitin sukupuolittuneesta väkivallasta työmarkkinoilla ja siitä, että kriisiaikoina tasa-arvon takapakki on mahdollinen.
Miltä tilanne näyttää nyt? Takapakkia on valitettavasti tullut.
Hyvien aikomusten kivetty tie
Orpon hallituksen ohjelmaan sisältyy useita sinällään ihan kannatettavia asioita. Tavoitteena on edistää työelämän tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta ja kitkeä kaikkea syrjintää. Keinoja vanhemmuuden kustannusten tasaisemmaksi jakautumiseksi selvitetään ja työn ja perheen yhteensovittamista tukevia palveluita kehitetään tukemaan erilaisia perhetilanteita ja vuorotyötä. Lisäksi tavoitteena on poistaa työelämässä esiintyviä syrjiviä käytäntöjä ja rakenteita edistämällä syrjintää koskevan lainsäädännön noudattamista tehokkaammalla informoinnilla ja hyvien käytäntöjen levittämisellä. Erityisesti raskaus- ja perhevapaaseen perustuvan syrjinnän ehkäisyyn kohdistetaan tehokkaampia keinoja.
Hyvät tavoitteet tarvitsevat toteutuakseen konkretiaa. Erilaisilla politiikkatoimilla voi olla hyvinkin moniulotteisia kokonaisvaikutuksia. Hallitusohjelmatyössä ja lainvalmistelussa on tukeuduttava tutkittuun tietoon ja pyrittävä arvioimaan kattavasti mahdollisen lainsäädännön vaikutuksia sukupuolten tasa-arvoon ja yhdenvertaisuuteen. Tämän hallitusohjelman kokonaisvaikutuksia ei ole valitettavasti arvioitu etukäteen. Pelkona on, että parantamisen sijaan se heikentää sukupuolten tasa-arvoa. Huolestuttavinta on, että monet vaikutukset ovat ennakoitavissa, mutta siitä huolimatta niitä edistetään.
Tässä pari esimerkkiä.
Raskaus- ja perhevapaasyrjintä
Sosiaali- ja terveysministeriön (STM) kolmikantaisen työryhmän tehtävä on ollut pyrkiä löytämään keinoja raskaus- ja perhevapaasyrjinnän kitkemiseksi työmarkkinoilta. Yleisimmät syrjintätilanteet liittyvät määräaikaisten työsuhteiden jatkamatta jättämiseen ja naisten urakehityksen hidastumiseen. Ongelmia liittyy myös esimerkiksi perhevapaalta paluuseen.
Samaan aikaan työ- ja elinkeinoministeriön (TEM) hallinnonalalla vedetään riuskasti mattoa STM:n työryhmän jalkojen alta. TEM:ssä valmistellaan sekä määräaikaisten työsuhteiden perusteiden väljentämistä (alle vuoden kestäneille työsuhteille ei tarvita jatkossa perusteltua syytä) että henkilöperusteisen irtisanomissuojan heikentämistä. Ei tarvita kummoista päättelytaitoa sen ennakointiin, että molemmat hankkeet tulevat lisäämään raskaus- ja perhevapaasyrjintää. Vaikutukset ovat todennäköisesti suurempia, kuin STM:n työryhmän toimien vaikutukset syrjinnän vähentämiseksi. Työlainsäädäntöhankkeilla on lisäksi vaikutusta työelämän epävarmuuteen ja sillä puolestaan syntyvyyteen, koska perheen taloudellisen tilanteen epävarmuus vaikuttaa usein lapsitoiveisiin.
Sosiaaliturvan ja STEA-rahoituksen leikkaukset
Hallitusohjelmaa valmisteltaessa sosiaaliturvaan päätettiin kohdentaa noin 1,5 miljardin euron leikkaukset. Väestöryhmittäisessä vertailussa turvan leikkaukset kohdistuvat suhteellisesti voimakkaimmin työttömiin ja opiskelijoihin. Esimerkiksi SOSTEn laskelmien perusteella leikkausten seurauksena lapsiperheköyhyys kasvaa, ja lähes 17 000 alaikäistä tippuu köyhyysrajalle. Myös Mannerheimin lastensuojeluliiton arvion mukaan leikkausten vaikutukset pienituloisiin lapsiperheisiin ja yksinhuoltajaperheisiin ovat merkittäviä.
Yhden vanhemman perheiden liiton mukaan Suomessa on noin 120 000 yhden vanhemman perhettä, joissa on yhteensä 184 000 lasta. Yksinhuoltajista valtaosa on äitejä (87 %).
Sosiaaliturvan lisäksi hallitus leikkasi sosiaali- ja terveysjärjestöjen valtionavuista 80 miljoonaa euroa. Leikkaukset kohdistuvat kaikkein vaikeimmassa asemassa oleviin lapsiperheisiin. Järjestöt ovat tukeneet perheitä muun muassa vauva- ja pikkulapsivaiheessa, perhe- ja lähisuhdeväkivaltatyöllä ja muilla avokriisipalveluilla, eroauttamisella ja päihteitä käyttävien pienten lasten äitien ja odottavien äitien avopalveluilla.
Työ on hyvin konkreettista apua vaikeuksissa oleville. Vaikka hallitusohjelman vaikutuksia ei ole kaiketi arvioitu kokonaisuutena, näyttää siltä, että sosiaaliturvaleikkausten kielteisiä vaikutuksia kohdentuu paljon naisiin ja lapsiin.
Minkä taakseen jättää sen edestään löytää
Näistä hallitusohjelman vaikutuksista Minna Canth, itsekin seitsemän lapsen yksinhuoltaja, ei varmuudella olisi pitänyt. Ehkä hän olisi kirjoittanut tulikivenkatkuisia kolumneja valtakunnan lehtiin raskaana olevien, yksinhuoltajien ja lasten aseman turvaamiseksi ja kertonut, miten pitkän varjon esimerkiksi lapsiperheköyhyys jättää lasten myöhempään elämään.
Hallitusohjelman hankkeilla on hyvin moninaisia yhteiskunnallisia vaikutuksia. Vaikka myönteisiä vaikutuksiakin sukupuolten tasa-arvoon on löydettävissä, todennäköistä on, että hallitusohjelman kokonaisvaikutukset sukupuolten tasa-arvoon jäävät tällä hallituskaudella pakkasen puolelle – ellei osaa hankkeista peruta.
Kokeneena journalistina Minna ehkä sanoisi, että minkä taakseen jättää, sen edestään löytää. Ja lopuksi tuhahtaisi kiukkuisena: ”Vapaus, tasa-arvo, rakkaus – toteutuvatko ne koskaan tässä matoisessa maailmassa?”
Minna Ahtiainen
Kirjoittaja on STTK:n johtaja.