Alue- ja kuntavaalit järjestetään yhtä aikaa 13. huhtikuuta 2025. Alueilla ja kunnissa päätetään arkea lähellä olevista asioista. Siksi äänestäminen on tärkeää.
Aluevaaleissa valitaan valtuutetut hyvinvointialueiden valtuustoihin. Vaalit järjestetään muualla paitsi Helsingissä ja Ahvenanmaalla. Hyvinvointialueella on itsehallinto ja ylintä päätösvaltaa alueen asioissa käyttää aluevaltuusto.
Kuntavaaleissa valitaan valtuutetut valtuustoihin, jotka päättävät kunnan toiminnasta ja taloudesta.
Alueilla ja kunnissa päätetään arkea lähellä olevista asioista. Siksi äänestäminen on tärkeää. Olemme koonneet STTK:n keskeiset tavoitteet tälle sivulle.
1. Hyvinvointialueet
Sosiaali- ja terveyspalvelut
Alueiden tasa-arvoa on kehitettävä valtakunnallisesti, jotta palveluiden saatavuus turvataan yhdenvertaisesti ja oikea-aikaisesti kaikkialla. Toimivat palvelut ovat huoltovarmuuskysymys.
Palveluiden saatavuudessa ja saavutettavuudessa on huomioitava erityisesti haavoittuvimmat ryhmät, kuten lapset, sairaat, iäkkäät ja vammaiset. Kaikilla ei ole mahdollisuutta käyttää digitaalisia palveluita.
Hoitoon ja palveluihin pääsyn turvaamiseksi ja perusterveydenhuollon vahvistamiseksi tarvitaan monialaista yhteistyötä. Ennaltaehkäiseviin, terveyttä edistäviin ja toimintakykyä tukeviin palveluihin sekä sosiaalipalveluihin on kohdennettava riittävät resurssit. Sairaanhoitajien, terveydenhoitajien, fysioterapeuttien, kätilöiden ja suuhygienistien vastaanottoja on lisättävä.
Julkisen sektorin tulee olla sosiaali- ja terveyspalveluiden ensisijainen tuottaja. Tehtävien tarkoituksenmukaiseksi hoitamiseksi palveluita voidaan hankkia yksityisiltä palveluntuottajilta. Hyvinvointialueen on kyettävä huolehtimaan järjestämisvastuunsa asianmukaisesta toteuttamisesta sisällöllisesti, määrällisesti ja koko laajuudeltaan.
Hyvinvointialueilla on vastuu sote-henkilöstön jaksamisesta ja työhyvinvoinnista. Henkilöstöpula ei ratkea ilman työolojen ja johtamisen määrätietoista kehittämistä. Työolosuhteita on kehitettävä ja alojen veto- ja pitovoimaa vahvistettava.
Sosiaali- ja terveydenhuollon suurinta henkilöstöryhmää johtamaan tarvitaan hoitotyön johtajia. Koulutetut hoitohenkilöstön johtajat ja esihenkilöt varmistavat henkilöstön saatavuuden, pysyvyyden ja hyvinvoinnin. He huolehtivat osaltaan hoidon laadusta, kustannustehokkuudesta, potilasturvallisuudesta, hoitotyön kehittämisestä ja henkilöstön työhyvinvoinnista. Hoitotyön johtamisen resurssit on varmistettava.
Osaamisen kehittämiseen ja täydennyskoulutukseen tarvitaan riittävät resurssit ja aikaa. Uran aikainen osaamisen ylläpitäminen ja kehittäminen on sääntelyyn perustuva velvoite ja oikeus sosiaali-, terveys- ja kasvatusalalla työskenteleville ammattihenkilöille.
Henkilöstöpulan ratkaisemiseksi tarvitaan kansainvälistä rekrytointia ja nykyistä parempaa kansainvälisten tutkintojen tunnustamista. Rekrytoinnin tulee olla eettistä. Kieliopetukseen ja kotoutumiseen on ohjattava riittävät resurssit.
Henkilöstöä ei saa sivuuttaa päätöksenteossa. Kelpoisuus asettua ehdolle aluevaaleissa on palautettava niille hyvinvointialueiden palveluksessa oleville terveyden- ja sosiaalihuollon ammattilaisille, jotka eivät työskentele johtotehtävissä. Nyt yli 200 000 hyvinvointialueen työntekijällä ei ole oikeutta osallistua päätöksentekoon.
Sosiaali- ja terveyspalveluiden tarkoitus on tuottaa palveluita asettaen kansalaisten terveys ja tarpeet etusijalle. Hyvinvointialueiden riittävä rahoitus on haaste, joka on ratkaistava. Alueiden rahoituksesta päättää eduskunta.
Maakuntavero loisi hyvinvointialueille aitoja kannusteita hillitä kustannuksia ja vahvistaisi niiden itsehallintoa. Suomi sai itsehallinnon puutteesta moitteita Euroopan neuvostolta syksyllä 2024. Hyvinvointialueiden itsehallinnon vahvistaminen talouden kautta edistäisi myös palvelulupauksen toteutumista. Lainsäädäntoä tulee noudattaa sekä valtakunnallisesti että alueellisesti esimerkiksi hyvinvointialueiden lisärahoituksen osalta, jos palvelut kriisiytyvät. Talouden tasapainottamisen aikataulu vuoteen 2026 mennessä on liian kireä.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tilastojen mukaan korkeat asiakasmaksut haittaavat hoidon saantia. Asiakasmaksuja on korotettu monilla alueilla. Vaikka hyvinvointialueet tarvitsevat lisärahoitusta, on asiakasmaksuja hillittävä kansalaisten peruspalveluiden saannin turvaamiseksi. Vastuu maksukattojen täyttymisen valvonnasta on siirrettävä yksilöiltä alueille.
Yhtenäisen ja yhdenmukaisen valtakunnallisen asiakasmaksukaton valmistelu tulisi käynnistää.
Vuokratyövoiman kasvaviin kustannuksiin on puututtava viime kädessä valtakunnallisin toimin.
Pelastustoimi
Pelastusviranomainen on osa Suomen turvallisuus- ja kriisinhallintajärjestelmää. Pelastustoimi varmistaa yhteiskunnan resilienssin normaali- ja poikkeusoloissa alueellisesti ja valtakunnallisesti. Pelastustoimen rahoitus ja henkilöstöresurssit on turvattava, sillä lakisääteiset palvelut ja nopea avunsaanti on varmistettava kaikkialla Suomessa. Pelastajapulaan on reagoitava ja valmistuville opiskelijoille varmistettava työpaikat alueilla. Operatiivisen henkilöstön palkkausta, työturvallisuutta, työoloja ja urasuunnittelua on kehitettävä suunnitelmallisesti ja pitkäjänteisesti ammatin riskit huomioiden. Turvallisuuskriittisiin pelastustehtäviin on varmistettava jatkossakin motivoitunut ammattihenkilöstö.
Hyvinvointialueiden on järjestettävä lakisääteiset pelastuspalvelut palvelutasosta tinkimättä haastavassakin taloustilanteessa. Lokakuussa 2024 valmistunut aluehallintoviraston toteuttama pelastustoimen valtakunnallinen asiantuntija-arvio osoittaa, että palveluiden järjestäminen lakisääteisellä tasolla oli vaikeaa jo ennen hyvinvointialueiden säästötoimenpiteitä.
2. Kunnat
Miten syntyy elinvoimainen kunta?
- Kaavoitetaan etupainotteisesti ja tarkoituksenmukaisesti tukien kestävän infrastruktuurin rakentamista esimerkiksi joukkoliikenne, jätehuolto ja palveluverkko huomioiden.
- Korotetaan rakentamattoman tonttimaan kiinteistöveroa asuntorakentamisen vauhdittamiseksi erityisesti suurimmilla kaupunkiseuduilla.
- Huolehditaan riittävästä kohtuuhintaisesta asunnontuotannosta työvoiman saatavuuden turvaamiseksi.
- Järjestetään asukkaille monipuolisia, saavutettavia ja kohtuuhintaisia palveluita.Kuntien järjestämisvastuullisia palveluja ovat varhaiskasvatus, koulutus, kulttuuri-, nuoriso-, kirjasto- liikuntapalvelut, työllisyyspalvelut, veden- ja energiatuotanto, jätehuolto- ja ympäristöpalvelut, liikenne ja joukkoliikenne, kaupunkisuunnittelu, maankäyttö ja kaavoitus sekä turvallisuus ja varautuminen.
- Huolehditaan infrastruktuurin korjausvelasta ja investoidaan väyläverkostoon. Korjausvelan taittamiseksi kuntien on tehtävä yhteistyötä.
- Panostetaan kiinteistöjen korjausrakentamiseen ja tuetaan rakentajien heikkoa suhdannetilannetta.
- Investoidaan mahdollisimman monipuoliseen elinkeinorakenteeseen. Kaavoituksen ja luvituksen tulee olla sujuvaa.
- Tuetaan paikallista ja alueellista elinvoimaa julkisilla hankinnoilla. Vahvistetaan kuntien omaa hankintaosaamista.
- Huolehditaan tietoliikenneyhteyksien ja digipalvelujen saatavuudesta ja saavutettavuudesta. Varmistetaan saavutettavuus esimerkiksi kirjastojen avulla.
Laadukas koulutus ja oppimispolku varhaiskasvatuksesta perusopetukseen sekä toiselle asteelle on kuntien elinvoiman ydin. Laadukas oppimispolku edistää lasten ja nuorten hyvinvointia ja ehkäisee syrjäytymistä.
Varhaiskasvatushenkilöstön täydennyskoulutukseen on panostettava lasten tuen tarpeiden kasvaessa ja monimuotoistuessa. Lasten yhdenvertaisuutta on vahvistettava toimipaikkakohtaisilla yhdenvertaisuussuunnitelmilla.
Vapaa sivistystyö tarjoaa matalan kynnyksen mahdollisuuksia eri taustoista ja lähtökohdista tuleville oppijoille ja täydentää muita koulutuspalveluita. Vapaa sivistystyö tarjoaa kuntalaisille mahdollisuuksia perustaitojen vahvistamiseen, elinikäiseen oppimiseen ja aktiiviseen osallisuuteen.
Kaupunkialueiden segregaatioon tulee puuttua ehkäisemällä oppimistulosten erojen kasvua esimerkiksi positiivisen erityiskohtelun rahoituksella tai tarkastelemalla oppilaaksiottoalueita.
Työvoimapalvelut ovat oleellinen osa elinvoimaista kuntaa. Työllisyysalueiden on varmistettava, että myös työttömien osaaminen otetaan käyttöön osana alueen kasvupotentiaalia. Alueiden on hyödynnettävä olemassa olevia keinoja työllisyyden edistämiseksi, mutta myös alueelliset eriytyispiirteet huomioiva kehittäminen ja uudet innovaatiot ovat tärkeitä. Koulutuksen, yritystoiminnan ja työnvälityksen yhteistyöllä työllistytään enemmän ja paremmin. Työvoimapalveluiden yritysyhteistyöhenkilöt ovat avainasemassa tämän yhteistyön varmistajina.
Työvoimapalveluiden järjestäminen siirtyy 1.1. 2025 kuntien työllisyysalueiden vastuulle ja palvelut rahoitetaan jatkossa valtionosuuksilla. Vuoden 2025 valtionosuudet ovat vajaita ja hallitus kohdistaa työvoimapalveluihin myös leikkauksia. Rahoituksen riittävyys on varmistettava valtakunnallisesti ja tarvittaessa alueellisesti kuntien lisäpanostuksin.
Osatyökykyisten työllistymistä voidaan tukea vahvistamalla työelämän vastaanottokykyä. Se edellyttää myös työvoimapalveluilta konkreettisia tukitoimia ja osaamista. Työolosuhteiden järjestelytuen vajaakäyttöön on puututtava. Erityisryhmien työllisyyden edistämiseen liittyy myös tietopohjan vahvistaminen. Esimerkiksi 60 vuotta täyttäneiden, pitkään työttömänä olleiden palkkatuen käytön syitä ei tiedetä, mikä haastaa palveluiden kehittämistä. Nuorilla työnhakijoilla voi olla erityisiä tarpeita, sillä pitkäaikaistyöttömien 15-24-vuotiaiden määrä on monikertaistunut vuodesta 2007.Maahanmuuttajat tarvitsevat niin ikään räätälöityjä toimia.
Osaamisella luodaan työllistymisen edellytyksiä. Tiiviimpi yhteistyö koulutustoimijoiden ja työvoimapalveluiden välillä tukee yksilöllisten opintopolkujen toteutumista.
Työllisyys- ja koulutuspolitiikan tulisi olla kaupunki- ja asuntopolitiikan rinnalla kuntien keskeisimpiä tehtäviä. Työllisyyspalvelut ovat keskeisessä roolissa myös segregaation torjunnassa.
Kotouttamispalvelut ovat keskeinen keino nopeuttaa siirtymistä työelämään ja asettumista Suomeen. Jatkossa kunnat vastaavat kotouttamispalveluiden järjestämisestä. Kotouttamisen tavoite on aiempaa vahvemmin kotoutujan työllistyminen. Samalla kuntien valtiolta saaman kotouttamiskorvauksen kesto lyhenee vuoteen. Kunnat ovat jatkossa avainasemassa kotoutumispalveluiden laadun ja määrän takaajina. Palveluiden järjestäminen voi olla jatkossa haaste erityisesti kunnissa, joissa maahan muuttaneen väestön määrä on suuri tai hyvin pieni.
Kotoutumispalvelut ovat osa kuntien elinvoimatyötä, osaavan työvoiman saatavuutta ja väestökehitystä. Työllisyyspalveluiden siirtyessä kuntien vastuulle kunnilla on mahdollisuus kehittää koulutuksesta, elinkeinopalveluista sekä työllisyys- ja kotoutumispalveluista kokonaisuus, joka edistää työpaikkojen syntymistä ja tukee nopeaa työllistymistä sekä työvoiman saatavuutta kunnan alueella.
3. Alueiden ja kuntien rajapinnat
Hyvinvointia ja terveyttä edistetään yhteistyöllä
Kunnille on luotava kannusteita sairauksien ennaltaehkäisyyn, varhaiseen puuttumiseen sekä hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseen. Kunnilla on edelleen keskeinen rooli, vaikka resurssit ovat valtaosin hyvinvointialueiden käytössä.
Terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen luovat perustan väestön työ- ja toimintakyvylle, kaventavat hyvinvointi- ja terveyseroja, ja ylläpitävät turvallisuutta ja osallisuutta. Terveyttä ja hyvinvointia edistämällä tuetaan mielenterveyttä ja ehkäistään päihdehaittoja.
Tämä kaikki vaatii tiivistä yhteistyötä kuntien, hyvinvointialueiden ja kolmannen sektorin välillä. Yhteistyön on oltava strategisesti johdettua ja koordinoitua eri hallinnonalojen välillä. Vaikuttavuutta on arvioitava säännöllisesti. Valtion avustusten vähentyessä kunnissa ja alueilla on etsittävä keinot varmistaa kolmannen sektorin hyvinvointi- ja terveyspalveluiden tarjonta joko ostoin tai avustuksin.
Opiskeluhuollon palveluiden laatu ja saavutettavuus turvataan varhaiskasvatuksessa, perusopetuksessa ja toisella asteella vahvistamalla yhteistyötä kuntien ja hyvinvointialueiden välillä. Lasten ja nuorten hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä ja mielenterveyteen liittyvien ongelmien ratkaisemisessa korostuvat ennalta ehkäisevät toimet ja palvelut. Tuen tarpeita koskeva tiedonkulku sekä osaava ja pätevä henkilöstö ovat avainasemassa.
Kuntouttavan opetuksen kokeilu on esimerkki uudesta kuntien, hyvinvointialueiden ja kolmannen sektorin yhteistyönä toteutetusta toimintamallista. Se vastaa väliaikaisesti vailla opiskelukuntoa olevien nuorten tarpeisiin. Mallissa yhdistetään hyvinvointialueiden palveluita, työpajatoiminnan sisältöjä ja ammatillista koulutusta.
Ilmastonmuutosta torjutaan irrottautumalla fossiilisesta energiasta
Luonnonvarojen kulutuksen kasvua on hillittävä alueiden ja kuntien yhteistyöllä rakentaen ympäristöä resurssiviisaasti, kehittämällä kiertotalouteen perustuvaa teollisuutta sekä harjoittamalla kestävää liiketoimintaa. Fossiilisia tuotteita pitää korvata kestävästi tuotetuilla materiaaleilla ja materiaalitehokkailla energiajärjestelmillä. Uusiutuva energia ja energiavarastointi on mahdollisuus, joka edellyttää investointeja tasaisesti ympäri Suomea. Tarvitaan myös panostuksia uudistuvaan ruokajärjestelmään.
Liikenne- ja yhdyskuntarakentamista on kehitettävä ilmasto- ja ympäristöystävälliseksi kaikilla alueilla. Julkisen liikenteen on oltava aito ja kattava vaihtoehto. Liikenteen sähköistymistä tulee tukea kunnissa tarjoamalla latauspisteitä kattavasti palvelujen yhteydessä.