4-vuotias: Mikä on maailman suurin riisi?
7-vuotias: Ilmastokriisi!
Syntyvyys on laskenut Suomessa nopeasti. Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2018 koko maan hedelmällisyysluku oli 1,41 lasta yhtä naista kohden. Esimerkiksi vuonna 2010 se oli vielä 1,87 lasta naista kohden.
Tämä on aiheuttanut asiantuntijoissa, viranhaltioissa ja poliittisissa päättäjissä huolta. Mitä tapahtuu kansantalouden kestävyydelle, hyvinvointiyhteiskunnan rahoitukselle ja perinteisille perhearvoille? Jotkut päättäjät ovat patistaneet kansalaisia synnytystalkoihin huoltosuhteen parantamiseksi.
Ihmisten huolen omasta taloudesta ja työpaikoista on katsottu vaikuttavan osin alentuneeseen syntyvyyteen. Keinoksi syntyvyyden alentumiseen Suomessa on esitetty perhevapaauudistusta, maksutonta varhaiskasvatusta, harrastusmahdollisuuksien parantamista sekä yleisesti lasten, nuorten ja perheiden aseman parantamista.
Toisaalta yhtä merkittäviä syitä syntyvyyden laskuun voivat olla myös esimerkiksi nuoruuden pidentyminen, yksilöllisten tarpeiden korostuminen ja merkityksellisuuden etsiminen. Erityisen vähälle huomiolle syntyvyyttä alentavana tekijänä on saattanut jäädä ilmastokriisi.
***
Syntyvyyden yhteydessä on keskusteltu yllättävän vähän ilmastokriisin vaikutuksesta.
Syntyvyyden yhteydessä on keskusteltu yllättävän vähän ilmastokriisin vaikutuksesta syntyvyyteen ja toisaalta syntyvyyden vaikutus ilmastokriisiin. Ilmastokriisi on tämän sukupolven kaikkein merkittävin ongelma. Yhä useampi nuori ja nuori aikuinen on huolissaan maapallon lämpenemisestä. Esimerkiksi YK:n ihmisoikeuspäivänä 10.12.2019 julkistetun Amnestyn kyselyn mukaan Z-sukupolven eli 18-25 vuotiaiden mielestä ihmiskunnan tärkein kysymys on ilmastonmuutos. Tämä voi vaikuttaa syntyvyyteen kahta kautta.
Ensinnäkin yhä useampi tulee miettineeksi millaiseen maailmaan lapset syntyvät. Tällä hetkellä maailma on menossa Pariisin ilmastosopimuksesta huolimatta kohti 3-4 asteen lämpenemistä. Se tekee sekä nykyisten ihmisten että varsinkin syntyvien lasten tulevaisuudesta vuosisadan loppupuolella hyvin synkän ja hallitsemattoman. Kuka haluaa lapsia maailmaan, jossa ilmastokriisi on karannut lapasesta? Yksilöiden ilmastoahdistusta ei voi enää sivuuttaa, kun mietitään syntyvyyttä.
Yhä useampi tulee miettineeksi millaiseen maailmaan lapset syntyvät,
Toisekseen yksilön kannalta kaikkein merkittävin ympäristövalinta tehdään asumisen, liikkumisen ja ruokavalion ohella juuri päätettäessä hankitaanko lisää lapsia vai ei. Liikakansoitus on yksi keskeinen ilmastokriisin juurisyy. Jokainen uusi ihminen aiheuttaa merkittävästi lisää luonnonvarojen kulutusta ja päästöjä. Harva vielä miettii lasten hankkimista pelkästään ilmastonäkökulmasta käsin. Toisaalta se on monella ympäristötietoisella nuorella aikuisella varmasti yksi merkittävä tekijä.
***
Mitä sitten pitäisi tehdä? Syntyvyyttä ei Suomessa saada nousuun perhevapaauudistuksilla, varhaiskasvatukseen panostamalla tai lapsiperheitä tukemalla. Nämä uudistukset toki tarvitaan, mutta kysymys on enemmän hyvinvointiyhteiskunnan peruspalveluiden parantamisesta kuin syntyvyyden kasvattamisesta tai kestävyysvajeen paikkaamisesta. Ilmaston näkökulmasta syntyvyyden kasvattaminen on todennäköisesti haitallista.
Globaalisti katsottuna syntyvyys pienenee sitä mukaan, kun hyvinvointi ja erityisesti naisten asema paranee eikä aikuisten enää tarvitse tehdä mahdollisimman suurta määrää lapsia varmistaakseen, että edes yksi perillinen jää henkiin. Maailmassa on jo nyt valtava joukko lapsia, jotka kaipaavat parempaa huolenpitoa. Lisäksi on iso joukko nuoria ja nuoria aikuisia, jotka ovat motivoituneita tekemään töitä ja kehittämään yhteiskuntaa, jos saavat siihen mahdollisuuden. Taloudellinen toimeliaisuus tai ilmastokriisi eivät tunne valtioiden rajoja. Väestöpolitiikassakin olisi aika siirtyä katsomaan tilannetta kansainvälisestä näkökulmasta yhden maan syntyvyyslukujen sijaan.
Parhaiten huoltosuhteen heikkenemiseen ja kestävyysvajeeseen voidaan Suomessa vastata avaamalla rajoja, kehittämällä adoptiota, mahdollistamalla työperäinen maahanmuutto
Parhaiten huoltosuhteen heikkenemiseen ja kestävyysvajeeseen voidaan Suomessa vastata avaamalla rajoja, kehittämällä adoptiota, mahdollistamalla työperäinen maahanmuutto sekä tekemällä niin kunnianhimoista ilmastopolitiikkaa, että lapsia haluavat ympäristötietoiset yksilöt uskaltavat niitä taas hankkia. Kestävyysvajeen kannalta erityisesti työperäinen maahanmuutto on tehokas ja välitön keino kestävyysvajeen parantamiseksi. Saadaanhan näin uutta työvoimaa ja osaamista ilman koulutuspanostuksia. Ympäristön ja ilmaston kannalta pienenevä väestö ei välttämättä ole ongelma vaan mahdollisuus, joka helpottaa muita ilmastotoimia.
***
Samaan aikaan ei voi tarpeeksi korostaa, että ilmastokriisin torjuminen ei ole vain yksilöiden tai perheiden vastuulla. Erityisesti tästä syystä nykyinen viesti, että meidän pitäisi ryhtyä ilmastotalkoisiin ja synnytystalkoisiin, on hyvin ristiriitainen.
Nuorten ilmastohuolta ei myöskään helpota se, että Trumpin, Putinin tai Bolsonaron kaltaiset valtioiden johtajat ovat pilkanneet nuorten ilmastoliikkeen esikuvaksi ja Time-lehden vuoden henkilöksi valitsemaa Greta Thunbergiä. Hänen ja ilmastotutkijoiden viesti kannattaa ottaa vakavasti. Meillä ei ole varaa pettää nuorille antamaamme lupausta ilmastokriisin ratkaisemisesta.
Nuorten ja nuorten aikuisten näkökulmasta näyttää käsittämättömältä, että vaikka olemme tienneet ilmastokriisistä jo vuosikymmeniä, emme ole tästä huolimatta toimineet. Nykyiset aikuiset ovat ajaneet nuoret tilanteeseen, jossa opiskeleminen ja työn tekeminen näyttävät toissijaiselta sekä lasten hankkiminen vastuuttomalta verrattuna ilmastokriisiin.
Todellinen yhteiskunnan polarisoitumisen riski ei olekaan ilmastopolitiikkaa ajavien ja siitä seuraavaa muutosta pelkäävien välillä. Suurempi polarisoitumisen riski voi piillä nykyisten päättäjien kunnianhimottomien ilmastotoimien ja ilmastosta huolissaan olevien nuorten ja nuoren aikuisten välillä.
Näyttää irvokkaalta, että nykyiset päättäjät, yritysjohtajat ja yhteiskunnalliset vaikuttajat ovat asettuneet toiminnallaan omia lapsiaan vastaan. Ehkä kuitenkin jonkin aikaa on vielä tilanne, jossa nuorten luottamuksen voi voittaa takaisin. Parhaiten se onnistuu mahdollisimman kunnianhimoisella ilmastopolitiikalla, jossa puheet ja tavoitteet muuttuvat konkreettisiksi arvovalinnoiksi ja teoiksi ilmaston puolesta.
Leo Stranius, kestävän tulevaisuuden johtaja, T-Media Relations
***
Kuka uskaltaa haaveilla lapsiperheestä?
Population ageing mismatches lives and Finnish society
Olemmeko valmiita yhtenäiskulttuurin jälkeiseen perhepolitiikkaan?