Niin sanottu kevytyrittäjyys on viime vuosina yleistynyt Suomessa useilla aloilla. Kevytyrittäjyyttä saatetaan tarjota myös nuorille normaalin kesätyön vaihtoehtona. Palkansaajien keskusjärjestöjen SAK:n, Akavan ja STTK:n Kesäduunari-infossa neuvojana työskentelevä Vee Tirinen vastaa kuuteen kevytyrittäjyyttä koskevaan kysymykseen.
Mikä on kevytyrittäjä?
Suomen lainsäädännössä ei mainita kevytyrittäjyyttä. Lain näkökulmasta kevytyrittäjä on itsenäinen ammatinharjoittaja eli yrittäjä. Etuliite ”kevyt” juontaa juurensa siitä, että yritystoimintaan kuuluvat kirjanpito, laskutus ja asiakassuhteiden hallinta on kevytyrittäjyydessä ulkoistettu jollekin ulkopuoliselle palveluntarjoajalle maksua vastaan.
Nimi ”kevytyrittäjyys” viittaa usein myös siihen, että toiminta on vähemmän muodollista ja pienempää kuin ”perinteisellä” yrittäjällä. Riskitöntä se ei kuitenkaan ole.
Mikä on kevytyrittäjän ja työntekijän välinen ero?
Kevytyrittäjän ja työntekijän välillä suurin ja merkittävin ero on sama kuin yrittäjällä ja työntekijällä. Työntekijä tekee työtä työsuhteessa ja hänelle kuuluu siksi kaikki lain työntekijälle takaamat oikeudet. Työnantaja on muun muassa velvollinen huolehtimaan työntekijän palkanmaksusta, työterveydestä, vakuutuksista ja työturvallisuudesta. Kevytyrittäjä sen sijaan tekee työtä yrittäjänä, jolloin hän ei ole työlainsäädännön piirissä. Häneen ei esimerkiksi sovelleta työehtosopimusta.
(Kevyt)yrittäjä on muodollisesti tasavertaisessa asemassa työn teettäjään nähden, eikä hänellä ole esimerkiksi irtisanomissuojaa tai oikeutta sairausajan palkkaan. Kevytyrittäjä on itsenäinen ammatinharjoittaja, joka vastaa omista laskutusasioistaan ja velvoitteistaan, kuten yrittäjien eläkevakuutuksen YEL-maksuista ja arvonlisäveron (ALV) maksamisesta. Hän vastaa velvoitteistaan koko omaisuudellaan ja on esimerkiksi velvollinen hankkimaan omat työtarvikkeensa.
Voiko nuori olla kevytyrittäjä?
Yrittäjyydelle ei ole ikärajaa, joten teoriassa nuori voi toimia kevytyrittäjänä. Kuitenkin yrittäjiksi ryhtyvien nuorten on syytä olla erityisen tarkkana, sillä alaikäinen ei ole vielä täysin oikeustoimikelpoinen. Tämä tarkoittaa sitä, että huoltajan tulee antaa suostumuksensa siihen, että nuori toimisi yrittäjänä ja sitoutuisi esimerkiksi toimeksiantosopimukseen. Sen sijaan työsopimuksen yli 15-vuotias voi tehdä, irtisanoa tai purkaa itsenäisesti.
Erityisen tärkeää on varmistua siitä, ettei nuorella teetettävä työ ole hänen kehitykselleen haitallista. Laki nuorista työntekijöistä sekä sosiaali- ja terveysministeriön asetus nuorille työntekijöille sopivien kevyiden töiden esimerkkiluettelosta antaa mittapuut sille, millainen työskentely sopii nuorelle. Työnantajan on myös oikeusturvansa kannalta hyvä noudattaa edellä mainittua lakia sen varalta, jos oikeussuhde myöhemmin todetaankin työsuhteeksi toimeksiantosuhteen sijaan.
On lisäksi syytä huomioida, että perinteiset kesätyöt eivät yleensä sovellu kevytyrittäjänä tehtäviksi, sillä ne saattavat todellisuudessa johtaa työnantajan velvollisuuksien välttelyyn. Jos työtä tehdään työnantajan työjohdon alaisuudessa yhdelle taholle eikä työn suorittajalla ole sananvaltaa esimerkiksi työnsä hinnoitteluun, tulisi hälytyskellojen soida.
Voiko olla kevytyrittäjä, vaikka työ muistuttaa perinteistä työsuhdetta?
Työlainsäädäntö määrittelee, että työntekijä on henkilö, joka tekee työtä henkilökohtaisesti työnantajan lukuun tämän johdon ja valvonnan alaisena palkkaa tai muuta vastiketta vastaan. Lain mukaan työn teettäjä ja työn suorittaja eivät voi pätevästi sopia, etteikö kyseessä olisi työsuhde, mikäli työ tehdään oikeasti työntekijän roolissa. Vaikka osapuolten välillä olisi allekirjoitettu toimeksiantosopimus, voi kevytyrittäjä siis todellisuudessa olla lain perusteella työntekijä.
Usein ratkaisevaa on se, tehdäänkö työtä työnantajan johdon ja valvonnan alaisena. Tärkeää on huomata, että se ei edellytä työnjohto-oikeuden toteutumista käytännössä: jos työn teettäjällä on mahdollisuus määrätä siitä, mitä, missä ja milloin kevytyrittäjän tulee työtehtäviään tehdä, riittää se usein osoittamaan, että työnantajalla on työnjohto-oikeus työn suorittajaan. Myös työn teettäjän mahdollisuus valvoa työtä voi tarkoittaa, että kevytyrittäjä onkin todellisuudessa työntekijä. Loppupeleissä oikeus tulkitsee työsuhteen tunnusmerkkien täyttymisestä kokonaisharkinnalla, jossa se voi ottaa huomioon myös yrittäjyyden ominaispiirteet.
Perinteiset kesätyötehtävät, joissa työskennellään työnantajan alaisuudessa, eivät yleensä sovellu itsenäisen ammatinharjoittajan työksi, sillä ne eivät sisällä esimerkiksi yrittäjäriskiä, joka on yksi (kevyt)yrittäjyyden keskeisiä piirteitä.
Työaikojen joustavuus tai mahdollisuus valita työvuorot itse eivät automaattisesti muuta työntekijää kevytyrittäjäksi. Erityisesti pitää huomata, että esimerkiksi nollatuntisopimuksilla työtä tekevät tai työhön tarvittaessa kutsuttavat eivät ole kevytyrittäjiä vaan työntekijöitä.
Mitä velvollisuuksia kevytyrittäjällä on?
Vaikka kevytyrittäjänä tehdystä työstä luvattu korvaus vaikuttaisi houkuttelevalta, on oleellista ottaa huomioon, että siitä on maksettava yrittäjää koskevat pakolliset maksut ja verot.
Yrittäjän pitää maksaa itse yrittäjäeläkemaksu (YEL), joka on tärkeä tulevaisuuden eläketurvan kannalta. YEL-vakuutus on kuitenkin pakollinen vasta, jos yrittäjätulos ovat vähintään 8 575,45 euroa vuodessa (2023). Jos sitä ei maksa, työskentelystä ei kerry eläkettä. Esimerkiksi UKKO.fi-palvelu hoitaa kevytyrittäjien laskutuksen lisäksi YEL-vakuutuksen työeläkeyhtiö Varman kautta, jolloin kevytyrittäjä antaa valtakirjalla valtuutuksen UKKO.fi:lle ja palvelu ottaa yrittäjälle YEL-vakuutuksen. UKKO.fi kerää kevytyrittäjän palkoista YEL-maksut.
Arvonlisävero puolestaan liittyy palveluiden myyntiin ja sen kerääminen ja raportointi kuuluu kevytyrittäjän vastuulle. Vähäisen liiketoiminnan (liikevaihto vuodessa enintään 15 000 euroa) harjoittajan ei kuitenkaan tarvitse rekisteröityä arvonlisäverovelvollisten rekisteriin
Kevytyrittäjän vastuulle jää myös itsensä vakuuttaminen. Jos työssä tapahtuu haaveri tai vahinko, voi lasku kirpaista, jos etukäteen ei ole hankkinut tapaturma- tai vastuunvapausvakuutusta. Toisaalta on hyvä muistaa, että vahingonkorvauslain mukaan työnantaja on velvollinen korvaamaan työntekijänsä aiheuttaman vahingon. Lain mukaan työnantajana pidetään myös sitä, joka antaa tehtävän sellaiselle itsenäiselle yrittäjälle, joka on rinnastettava työntekijään. Tämä koskee kuitenkin vain ulkopuoliselle aiheutettua vahinkoa, ja asiasta voi joutua riitelemään.
Kevytyrittäjällä ei ole oikeutta työterveyteen eikä häntä ole vakuutettu esimerkiksi tapaturman varalta. Tämän lisäksi työn teettäjä ei ole velvollinen valvomaan hänen turvallisuuttansa, toisin kuin työnantajan on valvottava työntekijän työturvallisuutta.
Kannattaako ottaa vastaan kesätyö kevytyrittäjänä?
Kevytyrittäjä ja työntekijä eroavat merkittävästi toisistaan: työntekijällä on työlainsäädännön ja työehtosopimusten takaamat oikeudet, kun taas kevytyrittäjä toimii yrittäjänä täysin omalla vastuullaan. Kannattaa siis harkita tarkasti yrittäjyyteen liittyviä riskejä, kuten sairausajan palkattomuutta, irtisanomissuojan puuttumista ja eläkkeen kertymisen epävarmuutta, jos kesätyötä tarjotaan toimeksiantosopimuksen kautta kevytyrittäjänä.
Alle 18-vuotiaiden kohdalla on erityisen tärkeää olla tietoinen nuorista työntekijöistä annetusta laista ja varmistaa, että kevytyrittäjyys ei johda työnantajan velvollisuuksien laiminlyöntiin tai nuorelle kuuluvien oikeuksien heikentymiseen.
Muistilista kevytyrittäjyydestä
Ota ainakin nämä asiat huomioon ennen sopimuksen allekirjoittamista:
- Termit: Onko kyseessä työntekijänä tehtävä työ, vai käytetäänkö sopimuksessa termejä ”kevytyrittäjä” ja ”toimeksisaaja”?
- Palkkio: Onko toimeksiantosopimuksessa selostettu palkkion määräytymisen perusteet, ja kattaako palkkio yrittäjyyden kuluja, kuten vakuutukset ja YEL-maksut?
- Turvallisuus: Sisältääkö työ turvallisuusriskejä ja antaako työntarjoaja perehdytystä ja suojavarusteita?
- Työtunnit: Onko työtunteja mainittu? Riittävätkö ne?
- Hinnoittelu: Voiko työnsuorittaja hinnoitella palvelunsa tai tuotteensa itse?
- Määräämisvalta: Voiko työnsuorittaja päättää itse työn sisällön, työtahdin ja sijainnin, vai määrääkö toimeksiantaja sen?
- Markkinointi: Markkinoidaanko tuotetta tai palveluja ennalta rajoittamattomalle yleisölle, vai tehdäänkö töitä vain yhdelle taholle?
- Työkalut ja yrittäjäriski: Tarjoaako työntarjoaja työvälineet ja -tarvikkeet? Mitä taloudellisia riskejä työnsuorittajalle jää?
- Työnkuva: Onko tehtävä työ perinteisesti työsuhteessa tehtävää työtä (esimerkiksi myyntityötä jäätelökioskissa tai puhelinmyynnissä)?
Lisätietoja: Kesäduunarineuvoja Vee Tirinen, puh. 040 747 1571