Suomalaisten hyvinvoinnin kannalta on välttämätöntä, että kaikki voimavarat ovat käytössä; naiset ja miehet työelämässä sekä isät ja äidit vanhemmuudessa.
Lapsilla on oikeus vanhempiensa aikaan ja molemmilla vanhemmilla on oikeus aikaan perheensä kanssa. Suomi tarvitsee työtä ja työntekijöitä, mutta myös lapsia ja heidän kanssaan aikaa viettäviä vanhempia. Siksi toimiva työn ja perhe-elämän yhteensovittaminen pitää olla mahdollista jokaiselle vanhemmalle.
Tutkimukset osoittavat, että asenteiden tasolla olemme yksimielisiä tasa-arvoisen vanhemmuuden tarpeellisuudesta. Käytännössä tilanne onkin erilainen. Lakisääteiset perhevapaat isäkuukautta lukuun ottamatta koetaan useimmilla työpaikoilla ja monissa perheissä edelleen naisten asiaksi. Äidit käyttävät kaikista perhevapaista edelleen yli 90 prosenttia.
Viime vuonna ilmestyneessä tilastokeskuksen ”Työ, talous ja tasa-arvo” –tutkimusjulkaisusta käy ilmi, että lapsiperheissä miesten ja naisten tuloerot ovat tutkimuksen mukaan suurimmillaan lapsen ollessa alle 3-vuotias, jolloin isät ansaitsevat keskimäärin kolminkertaisesti äiteihin nähden. Äitien huonon palkkakehityksen taustalla vaikuttavat yhteiskunnalliset asenteet, mutta myös niitä luovat järjestelmät.
On epäselvää, onko joka työpaikalla ja kaikissa perheissä tieto siitä, että perhevapaat on alun perin säädetty ja tarkoitettu äitiysrahakautta ja isäkuukautta lukuun ottamatta molempien vanhempien käytettäväksi perheen omien valintojen mukaan. Vain m harva suomalainen isä uskaltautuu isäkuukauden lisäksi käyttämään muita vanhempainvapaita. Vain pari prosenttia isistä käyttää perhevapaata yli kaksi kuukautta. Lisäksi sairasta lasta jää kotiin hoitamaan useimmiten äiti. Onneksi sentään isyysvapaata käyttää yhä useampi isä.
On kaikkien etu ja etenkin lapsien, että löydämme tapoja, joilla edistetään vanhemmuuden jakamista. Työterveyslaitoksen tutkimuksen mukaan isät ovat stressaantuneita, koska työnantajat eivät koe isiä vanhempina ja suhtautuvat isyyteen liittyviin joustoihin usein negatiivisesti. Työpaikoilla on selvästi tarvetta asennemuutokseen. Isät on nähtävä vanhempina siinä missä äiditkin.
Ydinkysymys onkin, mistä saisimme isille rohkeutta jakaa vanhemmuutta? Isän aseman ja naisten työmarkkina-aseman vahvistaminen, tasa-arvoisen vanhemmuuden edistäminen sekä etenkin lapsen oikeus molempiin vanhempiin puoltavat isien roolin vahvistamista. Tämän ratkaisemiseksi tarvitsemme ja toivottavasti myös löydämme muitakin keinoja kuin kiintiöt.
On hyvä muistaa, että työpaikoilla on tehtävissä paljon hyvää ilman lainsäädännön muutoksia ja ylimääräistä byrokratiaa. Se vaatii luottamusta ja molemminpuolista joustoa työantajan ja työntekijän välillä. Perheasioista on voitava puhua työpaikoilla, koska monet päätökset työn ja perheen yhteensovittamisesta voidaan tehdä vain työpaikkakohtaisesti.
Työntekijöiden tarpeista lähtevät joustot ovat myös työnantajien kilpailuvaltteja, jotka rakentavat työnantajaimagoa. Työaikaa voidaan sovitella ja työn tekemisen tapoja ratkaista yksilöllisesti esimerkiksi työaikapankeilla, liukumilla sekä etätyötä ja osa-aikaista työtä tekemällä. Näissä keinoissa oleva potentiaali on saatava käyttöön. Joustot lisäävät työhyvinvointia, tuottavuutta, elämänlaatua ja perheiden arjen sujuvuutta.
Henkilöstöjohtamisen ja organisaatiokulttuurin muuttaminen perheystävälliseksi vaatii työnantajilta hyviä esimiestaitoja mutta myös henkilöstöltä hyviä alaistaitoja. Ei ole mahdotonta esimerkiksi aikatauluttaa palaverit siten, että lastenhakuvuorossa oleva ehtii siihen bussiin, joka vie päiväkotiin ennen sen sulkeutumista. Ennalta sopimattomat ylityöt on kitkettävä. Joustot eivät tietenkään ole tarpeen vain pienten lasten vanhemmille, vaan niiden pitää olla jokaisen työntekijän mahdollisuus.
Viisas työnantaja ottaa käyttöön tasa-arvoisen johtamiskulttuurin, johon kuuluvat kannustava ja tasavertainen suhtautuminen sekä miesten että naisten työuriin ja perhevapaisiin. Fiksu työnantaja huolehtii, ettei perhevapaista ole turhaa haittaa urakehitykselle käyttää niitä sitten isä tai äiti.
Sari Sarkomaa, Kokoomuksen kansanedustaja