Syksyn ja talven suurin ja jännittävin koitos työmarkkinoilla on tuleva sopimuskierros, jolloin liitot sopivat palkankorotukset ja muut työehtojen muutokset alakohtaisiin työ- ja virkaehtosopimuksiin. Lisähaastetta kierrokseen tuovat sote- ja maakuntauudistuksen aiheuttamat muutostarpeet julkisen sektorin sopimus- ja neuvottelujärjestelmän rakenteisiin, joista kunnalliset pääsopijajärjestöt pyrkivät pääsemään yhteisymmärrykseen kuluvan syksyn aikana.
Olennainen kysymys onkin milloin, kenen aloitteesta ja missä yhteydessä kehitämme työ- ja sosiaaliturvalainsäädäntöä jatkossa.
Keskitettyjen ratkaisujen yhteydessä on sovittu palkankorotuksista, työelämän kehittämisestä eli ns. laatuasioista, sosiaaliturvasta ja sosiaalivakuutusmaksuista. Olennainen kysymys onkin milloin, kenen aloitteesta ja missä yhteydessä kehitämme työ- ja sosiaaliturvalainsäädäntöä jatkossa. Työelämän kehittämisessä työmarkkinaosapuolten asiantuntemus ja konsensukseen pyrkiminen ovat mahdollistaneet pitkäjänteisen työelämän kehittämisen sekä luoneet kestäviä ja laajasti hyväksyttäviä ratkaisuja. Kolmikantaperiaatetta tulee kunnioittaa jatkossakin.
Vientivetoisen mallin kaaduttua edessä on nyt melko puhdas liittokierros, jossa kukin toimiala neuvottelee omista lähtökohdistaan niin palkankorotukset kuin tekstimuutoksetkin. Keskusjärjestöt pyrkivät, kukin omalla tavallaan, koordinoimaan sopimuskierrosta. Mandaattia puuttua liittopöytien neuvotteluihin ja ratkaisuihin ei keskusjärjestöillä kuitenkaan ole.
STTK:n hallitus asetti kesäkuussa yhteiset laatutavoitteet tulevalle sopimuskierrokselle. Keskeisinä asioina ovat osaamisen ja työhyvinvoinnin edistäminen, henkilöstön edustajien aseman parantaminen, 0-sopimusten epäkohtien korjaaminen sekä palkkatasa-arvon edistäminen. Lisäksi tavoitteena on säilyttää sopimuskausien päättymisajankohdat melko tiiviissä 3-4 kuukauden haarukassa.
Nykyinen sopimusjärjestelmä on perusrakenteiltaan toimiva ja hyvä
Sopimuskausien yhtenäisyydellä on tärkeä merkitys koordinaation, vakauden ja työrauhan kannalta. Hajautuminen merkitsisi huomattavaa eriytymistä liittojen välillä sekä sopimuskorotusten hajontaa erityisesti silloin, kun suhdannevaihteluiden syklit ovat nopeita sekä jatkuvaa työrauhan aukioloa eri toimialoilla. Tämä ei olisi palkansaajien, työnantajien eikä Suomenkaan etu.
Sopimusjärjestelmämme turvaa laajasti palkansaajien vähimmäistyöehdot, työrauhan ja tarkoituksenmukaisen kilpailuneutraliteetin sekä luo vakautta ja ennustettavuutta työmarkkinoille.
Sopimusjärjestelmäämme on kritisoitu ja kyseenalaistettu erityisesti tahoilta, jotka eivät ole itse neuvottelemassa ja sopimassa työ- ja virkaehtosopimuksia. Nykyinen järjestelmä on perusrakenteiltaan toimiva ja hyvä. Sopimusjärjestelmämme turvaa laajasti palkansaajien vähimmäistyöehdot, työrauhan ja tarkoituksenmukaisen kilpailuneutraliteetin sekä luo vakautta ja ennustettavuutta työmarkkinoille.
Paikallaan pysyminen ei ole kuitenkaan mahdollista, vaan sopimusjärjestelmän kehittäminen muuttuvassa työelämässä on tarpeen. Paikallinen sopiminen tulee varmasti lisääntymään, työ- ja virkaehtosopimusten rakenteet ja soveltamisalat kohtaavat haasteita työelämän muutosten myötä, sopimuksettomille aloille tulisi saada työehtosopimukset jne.
Paikallaan pysyminen ei ole kuitenkaan mahdollista, vaan sopimusjärjestelmän kehittäminen muuttuvassa työelämässä on tarpeen.
Liittokierroksen myötä keskusjärjestöjen rooli painottuu enemmän koordinoivaan suuntaan ja järjestelmän kehittämiseen. Koordinaatiota onkin syytä kehittää ja tehostaa jatkossa yhä enemmän. Lisäksi keskusjärjestöillä olisi nyt hyvä mahdollisuus syventyä koko sopimusjärjestelmän tarkasteluun sekä analysoida sopimus- ja neuvottelujärjestelmän tulevaisuutta, tavoitteita, mahdollisuuksia ja haasteita pidemmällä tähtäimellä.
Katarina Murto
johtaja, edunvalvonta