Lasten ja nuorten koulutukseen uppoaa noin kolminkertainen määrä rahaa verrattuna työuran aikana hankittuun osaamisen kehittämiseen, paljastaa Sitran selvitys aikuiskoulutuksen rahoituksesta. Koulutusrahoista siis yli 80 prosenttia ohjataan varhaiskasvatukseen, esiopetukseen ja peruskouluun.
Työura on pituudeltaan noin kaksinkertainen peruskoulutukseen menevään aikaan verrattuna.
Tämä tuntuu absurdilta aikana, jolloin teknologian kehittyminen mullistaa työtä ja liiketoimintamalleja, ja pitäisi myös varautua hiilineutraaliin maailmaan. Työura on pituudeltaan noin kaksinkertainen peruskoulutukseen menevään aikaan verrattuna. Jatkossa se vielä pitenee, kun paineet eläkejärjestelmän rahoitukseen kasvavat.
Kenellä vastuu aikuiskoulutuksesta?
Kaikkiaan aikuiskoulutukseen (ml. toimeentulotuet) kanavoitiin yhteensä 18,9 miljardia euroa, josta julkisen koulutuksen osuus oli 80 prosenttia. Paljon vastuuta työuran aikaisen oppimisen rahoituksesta, noin miljardi euroa, on työnantajilla. Muutoin kaikki kustannukset kaatuvat työtekijöille. Palkanmenetykset ovatkin merkittävä alennus omaan elintasoon. Lisäksi, jos aikoo itsenäisesti kehittää osaamistaan, on paras olla vakituisessa työssä, sillä kouluttautumisen tuet ja korvaukset ovat ansiosidonnaisia.
Aikuisten osaamista selvittävän PIAAC-tutkimuksen pohjalta Maailman taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö OECD teki johtopäätöksen, että työelämän taitovaatimukset nousevat kovaa vauhtia. Järjestö kehotti hallituksia tuplaamaan elinikäisen oppimisen tavoitteensa. Maailman talousfoorumin osaajatarvetutkimus puolestaan siirtää kouluttamisen vastuuta voimakkaasti yritysten harteille. Tosiasia on, että parhaat osaajat eivät enää vain kävele ovesta sisään. Yritykset eivät voi olla vain passiivisia inhimillisen pääoman kuluttajia.
Koulutusta kehitettävä
Suomessa aikuisten joustaviin koulutusmahdollisuuksiin on vielä matkaa. Ennen rahahanojen avaamista on uudistettava aikuiskoulutuksen sisällöt, muodot, opiskelutavat ja opiskelupaikat. Muuten rahalle ei saada vastinetta.
Resursseja digitaitojen opetukseen on vaihtelevasti, eivätkä kaikki tutkinnot edes sisällä näitä taitoja.
Aikuiskoulutukseen on tuotava palveluajattelua ja konseptointia. Palvelumuotoilun potentiaalisia kohteita on paljon. Oman osaamisen kehittäminen ja itselle sopivan koulutustarjonnan löytäminen vaatii monen tunnin etsiskelyn. Tarjolla on lähinnä pitkiä tutkintokoulutuksia ja luokassa istumista. Muualla opittua ja vanhoja tutkintoja on vaikea saada tunnistetuksi, uusi koulutus pitäisi aloittaa alkeista.
Oppimista netin kautta tarjoaa vielä harva oppilaitos. Resursseja digitaitojen opetukseen on vaihtelevasti, eivätkä kaikki tutkinnot edes sisällä näitä taitoja. Työvoimakoulutuksessa digitaitoja oppimaan ohjataan vain osa työttömistä, vaikka erityisesti tämän osaamisen ylläpitämisestä ja kehittämisestä olisi huolehdittava työttömyyden aikana.
Osaamisen kehittäminen vaatii investointeja
Työpaikoilla investoinnit henkilöstön koulutukseen alkavat tuottaa vasta, kun uutta osaamista osataan suunnitella ennakolta ja hyödyntää opiskelun jälkeen. Kovin kannustava ajatus ei ole se, että uusien taitojen käyttömahdollisuus saattaa jäädä työpaikalla nollaksi, mikäli opintoja ei ole suunniteltu osaksi oman työn ja työpaikan kehittämistä. Osaamisen kehittäminen kiireisessä työn arjessa ei ole helppoa. Aikaa pitäisi jäädä myös yksityiselämälle ja harrastuksiin.
Esteeksi nousee myös koulutuksen hinta. Esimerkiksi yliopistojen täydennyskoulutukset voivat maksaa jopa kymmeniä tuhansia euroja. Opinnot edellyttävät usein pitkiä poissaoloja työstä tai vähintään virastoaikaan opiskelua. Pienillä opintotuilla ei kustanneta omaa ja perheen elämistä palkattoman opintovapaan aikana. Ei ihme, että työntekijät ja työnantajat karsastavat tällaisia itselleen kalliiksi tulevia investointeja. Julkinen tuki koulutukselle onkin välttämättömyys.
Asenne aikuisten osaamistarpeisiin on onneksi viimeisen parin vuoden aikana selvästi muuttunut. Nyt ymmärretään, että työntekijöiden osaaminen ja uuden oppiminen on talouden, yritysten menestymisen ja yksilön selviytymisen kannalta kriittisin keino hallita työelämän murrosta. Koulutus ei ole enää pelkkä kertainvestointi vaan jatkuvaa uusien taitojen ja tietojen oppimista, sekä uuden opin soveltamista oman työn kehittämiseen.
Leila Kurki
Asiantuntija, työelämä ja innovaatiot