Perhepolitiikka tulee varmasti uudistumaan alkavalla hallituskaudella, ja myös subjektiivisen päivähoito-oikeuden palauttaminen on todennäköistä. Hyvä niin. Tämän lisäksi uudenkarheaan varhaiskasvatuslakiin on kuitenkin jäänyt harmittavia valuvikoja, jotka vaarantavat palvelun laatua ja ylikuormittavat henkilöstöä.
Päiväkodeissa tarvitaan normaali henkilöstövahvuus myös poikkeuspäiville, riittävästi lastenhoitajia pienemmille lapsille, sekä henkilökunnalle ilmoitusvelvollisuus havaituista epäkohdista. Nämä ovat suhteellisen helposti toteutettavia korjaustoimia, joilla saadaan suuri parannus varhaiskasvatuksen arkeen. Näillä eväillä syntyy hyvä vaka-kakku!
”Älä tule paha kakku tule hyvä kakku”
Varhaiskasvatuksen merkitys on viime vuosina kiitettävästi noussut valokeilaan, ja jopa keskusjärjestökumppanimme EK on tarkistanut kantaansa. Siellä siirryttiin juuri tukemaan subjektiivisen kokopäiväisen päivähoito-oikeuden palauttamista kaikille lapsille – hieno päätös! Todennäköiseltä vaikuttaa, että uusi hallitus ryhtyy toimiin varhaiskasvatuksen lainsäädännön korjaamiseksi, ja oikeus kokopäiväiseen palveluun palaa kaikkien lapsien ja perheiden oikeudeksi. Halutessaan perhe voi toki valita myös osa-aikaisen palvelun, jos se heidän tilanteessaan vaikuttaa sopivalta.
Pikkutaaperoiden perustarpeet sisältävät vielä huomattavan paljon hoitoa, hoivaa, syliä ja läsnäoloa.
Päivähoito-oikeuden palauttaminen ei sellaisenaan ole vielä riittävä toimi. Yhdessä STTK:laisten liittojemme kanssa olemme priorisoineet muutamia kiireellisiä varhaiskasvatuslain korjaustarpeita, joilla arkityön laatua ja lapsien hyvinvointia saataisiin kohennettua.
Riittävästi henkilöstöä kaikkina työpäivinä
Käytännön hankaluuksia ja toistuvia tulkintavaikeuksia aiheuttaa ns. poikkeamispykälä, joka säätää henkilöstömitoituksesta poikkeustilanteissa. Tarkoituksena on ollut alun perinkin, että esimerkiksi työntekijän sairastuessa hänelle hankitaan sijainen jo seuraavana päivänä. Ennakoitavissa tilanteissa, kuten koulutuspäivinä sijainen tulee olla hankittuna heti. Selkein ratkaisu olisi poistaa pykälä poikkeavasta mitoituksesta kokonaan. Mitoitusta laskettaessa tulee huomioida myös varhaiskasvatuksen opettajien ns. sak-aika (lapsiryhmän ulkopuolinen aika suunnittelua, arviointia ja kehittämistä varten). Suunnitteluaikaa tarvitaan, mutta lasten turvallisuus ja hyvinvointi voivat vaarantua, jos lastenhoitaja jää yksin ylisuurien lapsiryhmien kanssa sak-ajan takia.
Sama suhdeluku ja sama oikeus oppimiseen pitää soveltaa niin kokopäiväisille kuin osapäiväisillekin lapsiryhmille.
Alle 3-vuotiaille hoitoa, hoivaa ja kasvatusta
Varhaiskasvatuslakia viime vuonna säädettäessä tehtiin muutoksia henkilöstörakenteeseen. Varsinkin alle 3-vuotiaiden taaperoiden osalta tässä muutosmyllerryksessä tapahtui ylilyönti, kun lapsiryhmissä pitäisi tulevaisuudessa olla kaksi opettajaa ja vain yksi lastenhoitaja.
Pikkutaaperoiden perustarpeet sisältävät vielä huomattavan paljon hoitoa, hoivaa, syliä ja läsnäoloa. Nämä turvataan parhaiten riittävällä määrällä lastenhoitaja-ammattilaisia. Alle 3-vuotiaiden ryhmissä pitää palauttaa entinen henkilöstörakenne – kaksi lastenhoitajaa, yksi opettaja. Samalla on helpompi huolehtia opettajien riittävyydestä isompien lapsien ryhmissä, mikä tuottaa ongelmia jo nyt.
Yli 3-vuotiaille suhdeluvuksi 7 lasta/kasvattaja
Isompien lapsien ryhmissä ryhmäkokojen suurentaminen on osoittautunut epäonnistuneeksi ratkaisuksi. Pedagogiset tavoitteet jäävät saavuttamatta, kun ylisuuri ryhmä vaikeuttaa lapsien oppimista. Yli 3-vuotiailla entinen suhdeluku, seitsemän lasta yhtä kasvattajaa kohden, on sopiva. Erityinen huolenaihe ja eriarvoistava tekijä on osapäiväisesti varhaiskasvatukseen osallistuvien lapsien suhdeluku: peräti 13 lasta kasvattajaa kohden. Sama suhdeluku ja sama oikeus oppimiseen pitää soveltaa niin kokopäiväisille kuin osapäiväisillekin lapsiryhmille.
Henkilöstölle ilmoitusvelvollisuus epäkohdista
Varhaiskasvatuspalveluissa olemme viime kuukausina kuulleet surullisista esimerkeistä ja palvelujen laatuongelmista. Lapsi ei useinkaan pysty itse kertomaan epäkohdista, joten hän tarvitsee aikuisen apua – henkilöstölle tulee säätää velvollisuus ilmoittaa epäkohdista ja puutteista ilman pelkoa kielteisistä vastatoimista tai rangaistuksista. Tämä tulee nähdä ennen kaikkea lapsen edun puolustamisena ja palvelujen laadun varmennuksena, joka tehdään yhteistyössä koko henkilöstön ja lasten vanhempien kanssa.
Varhaiskasvatus on myös tasa-arvoteko
Uudessa hallitusohjelmassa tasa-arvotyö tulee painottumaan. Perhevapaauudistus saadaan asialistalle ja työelämän tasa-arvoa parannetaan. Tässä kokonaisuudessa tarvitaan myös laadukkaita varhaiskasvatuspalveluja kaikille lapsille ja perheille – hoitoa ja hoivaa, kasvatusta ja opetusta. Lapsen, perheen ja yhteiskunnan etu ja tarpeet eivät ole toisilleen vastakkaisia, vaan toisiaan täydentäviä.
Edellä esitetyt korjaukset voidaan toteuttaa varhaiskasvatuslakiin suhteellisen helposti. Sen jälkeen ei enää päiväkodeissa tarvitse arpoa minkälainen kakku sattuu eri vaka-päivinä kuoriutumaan – saamme hyvälaatuisia ja tarpeenmukaisia palveluja kaikille lapsille. Hyvä vaka-kakku tulee ihan jokaisena päivänä, kaikissa lapsiryhmissä.
Riitta Työläjärvi
sosiaali- ja terveyspoliittinen asiantuntija
***
Varhaiskasvatuksen pätevyysvaatimusten jäykistäminen voi heikentää palveluiden laatua