Saamme oppimisen kyvyn synnyinlahjana. Halu oppia uutta ja toteuttaa itseä kuuluu perustarpeisiimme. Rajaton kykymme oppia tekee meistä sen mitä määritelmän mukaankin olemme eli viisaita ihmisiä.
Olemme kuitenkin vasta hiljalleen heräilemässä oivallukseen siitä, miten osaamista läpi työuran kehittämällä voimme rakentaa tulevaisuuttamme yhteiskuntana, työyhteisöinä ja yksilöinä. Tämän oivalluksen syntymiseen on olennaisella tavalla vaikuttanut tekoälyn kehittyminen. Yhtä tärkeää on mielestäni oivaltaa, että puheista on vielä pitkä matka todelliseen muutokseen.
Osaamisen kehittämisen haasteena kysynnän kasvattaminen
Osaamisen kehittämisen suurimpia haasteita on koulutuksen kasaantuminen. Koulutus kasaantuu korkeammin koulutetuille, julkisella sektorilla työskenteleville ja naisille. Aliedustettuina aikuiskoulutuksessa ovat perusasteen koulutuksen varassa olevat, yli 50-vuotiaat ja miehet. Miesten vähäisempää osallistumista saattaa selittää esimerkiksi se, että miesvaltaisilla teollisuusaloilla koulutetaan henkilöstöä vähemmän kuin esimerkiksi naisvaltaisissa ammateissa kunnalla ja valtiolla. Ikääntyvissä taas on suhteessa enemmän pelkän perusasteen suorittaneita kuin nuoremmissa ikäryhmissä.
Aikuisiällä kouluttautuvan on tunnettava koulutusjärjestelmä ja erilaiset opiskelu muodot hyvin. Hajallaan oleva koulutustieto selvästi suosii korkeammin koulutettuja. Tavalliselle työssäkäyvälle ei vielä ole tarjolla riittävästi palveluita, jotka auttaisivat tunnistamaan omia osaamistarpeita ja löytämään itselle sopivimman koulutuksen.
Yksi keino kasvattaa kysyntää on kehittää koulutustarjontaa. Koulutusjärjestelmien sydän on yhä tutkintoon johtava koulutus, johon myös koulutuksen järjestäjien saama julkinen rahoitus pääosin perustuu. Osaamisen täydentäjä ajautuu pitkäkestoiseen tutkintoon johtavaan koulutukseen osin pakosta, koska muuta koulutusta on riittämättömästi tarjolla. Siksi on tärkeää kehittää tarjontaa, joka tukee osaamisen kehittämistä lyhyemmissä pätkissä läpi työuran.
Ammatillisen koulutuksen reformin keskeisinä lähtökohtina oli asiakaslähtöisyyden parantaminen ja osaamisperusteisuuden vahvistaminen. Näiden keskeisten periaatteiden soisi läpileikkaavan koko julkisen koulutusjärjestelmämme. Reformissa muun muassa uudistettiin tutkintojärjestelmä ja vahvistettiin pienempien osaamiskokonaisuuksien eli tutkinnon osien merkitystä. Tutkintojen osat palvelevat erityisesti osaamisen täydentäjiä, joilla on jo tarvittavat perustiedot ja -taidot. Pienemmät osaamiskokonaisuudet ovat myös nopeampi tapa vastata työelämän uusiin osaamistarpeisiin.
Koko koulutusjärjestelmän tasolla asiakaslähtöisyys voisi tarkoittaa myös sitä, että eri toimijat yhdessä voivat rakentaa asiakasta parhaiten palvelevan osaamiskokonaisuuden. Esimerkiksi ammatilliset oppilaitokset ja ammattikorkeakoulut voisivat laajentaa yhteistyötään työelämälähtöisten täydentävien osaamiskokonaisuuksien suuntaan.
Osaamissisältöjen lisäksi kehittämistä kaipaavat pedagogiset ratkaisut. Paras hyöty osaamisen kehittämisestä saadaan, kun opittu otetaan heti käyttöön työssä ja se jaetaan työyhteisössä. Tarve osaamisen kehittämistä ja työntekoa yhdistäville koulutusratkaisuille kasvaa. Osaaminen on aina myös investointi itse koulutukseen osallistuvalle. Kouluttautumiseen käytetty aika on pois muusta työ- tai vapaa-ajasta. Joustavasti järjestetty, erilaisia suoritustapoja ja digitaalisuutta hyödyntävä koulutus palvelee useimpien työikäisten tarpeita.
Työn murroksen vauhdittama osaamisen kehittämien tarve ei koske vain Suomea ja suomalaisia. Elinikäiseen oppimiseen on herätty muuallakin. Digitaalisuus koulutuksessa mahdollistaa jo nyt osaamisen kehittämisen esimerkiksi maailman maineikkaimpien korkeakoulujen avoimilla kursseilla. Tulevaisuus näyttää, mikä rooli Suomelle lankeaa globaalissa kilpailussa osaamisesta – seuraaja vai edelläkävijä?
Riina Nousiainen, STTK:n koulutuspoliittinen asiantuntija
***
STTK: Osaaminen ratkaisee digivallankumouksen voittajat
STTK:n kysely: Suomalaiset haluavat päivittää osaamistaan